Kanit muuttaa

Tassumaiset terveiset täältä uudesta asunnosta!
Muutimme tässä maalis-huhtikuun vaihteessa uuteen asuntoon ja tottakai kanit muuttivat mukana. Muuttohärdellin ajan he olivat hoidossa mummolassa, jossa seuraa piti vanhempieni kani Tupu. Tupu ei ole kovinkaan kiinnostunut reviirille tungettelevista kaneista (varsinkaan toisesta naaraasta) ja tyytyi vain tuijottelemaan vieraita äkäisenä omalta paikaltaan. Pikkupupu kuitenkin tunki portin välistä nenäänsä yrittäen epätoivoisesti tutustua - tuloksetta.

Muuttokuorman keskellä. Herra nukkui vanhassa asunnossa maton vieressä odottaen aamupalaa.

Kun olimme saaneet tavarat kannettua uuteen asuntoon, sisustin pikaisesti eläinhuoneen ensimmäisenä. Huone oli nyt reilusti pienempi mitä ennen, joten pupuille oli juoksutilaa myös vähemmän. Tämä tarkoitti lähinnä 1*3m tilan katoamista, mutta olihan se kaneille iso elintila.

Ensimmäiset päivät menivät vähän mököttäessä, koska mummolasta kotiinpaluu ei ollutkaan kotiinpaluu. Oltiin taas ihan vieraassa paikassa. Matto oli uusi, huone oli uusi, lattia oli uusi (ei enää parketti vaan muovimatto, eläinhuoneen kannalta aivan loistava juttu!), seinät oli uudet ja valkoiset eikä keltaisen pilkulliset, kaappi oli uusi, listat olivat uudet ja syömättömät...

Tämä uusi paikka aiheutti sen, että pari ensimmäistä päivää näytettiin mieltä paastolla. Ruoka ei maistunut, mutta pähkinät kyllä.

Kun asunto oli saatu muuten siistiksi ja pahvilaatikot olivat kadonneet, pääsivät kanit tutustumaan uuteen asuntoon. Pikkupupu ei ole uskaltanut tämän kahden viikon aikana vieläkään lähteä tutustumaan muuhun osaan asuntoa, mutta Usagi on.

Otin eläinhuoneen portin pois ja lähdin laittamaan pyykkejä. Kun tulin takaisin, en löytänyt Usagia mistään. Etsin kaikki huoneet ja lopulta löysin herran makuuhuoneen sängyn alta nukkumasta vierassängyn päältä. Herra tietää selkeästi, mihin tarkoitukseen sänky on!

Usagi on käynyt kaikki huoneet jo läpi, paitsi keittiön. Mukana on kyllä ollut eteisessä, kun olen aamupalaa kaneille laittanut. Olohuoneessa on myös jättänyt televisionurkan käymättä (olohuone on jaettu tilanjakajalla) ja ihan hyvä niin. Ei tarvitse käydä tutustumassa, missä olisi johtoja syötäväksi.

Viimeistelyn keskellä Usagi päätti jäädä seuraamaan tapahtumia keskelle käytävää.

Odottelen jo innolla kesän tuloa, koska nyt meillä on oma piha! Entiset asukkaat omistivat koiria, joten piha on vielä aidattu (hieman rumasti, mutta on) joten voin huoletta juoksuttaa kaneja valhaissa ilman pelkoa siitä, että joku naapurin koira juoksee yllättäen pihalle ja nappaa kanin. Tai, että oma kani pääsee valjaista ja karkaa vieressä olevaan metsään. Koirat ovat tehneet vielä pihaan oman kaivuunurkan, joka on hieman matalammalla kuin muu piha ja pelkkää hiekkaa. Uskoisin, että pupuilla tulee olemaan kiva päästä tutustumaan tuohon kaivuunurkkaan. (ja niihin kukkaistutuksiin, jota aion pihalle tehdä...)

Pikkupupun muutto on sujunut normaalilla paniikilla.

Pikkupupu on kotiutunut myös hyvin, tai niin hyvin kun tuo eläin nyt vain voi kotiutua. Muuta asunta ei olla vielä uskallettu lähteä tutkimaan ja oman syödyn nojatuolin puute selkeästi vaivaa. Kuitenkin rotat ovat nyt huomattavasti paremmin esillä, joten Pikkupupu viettää mielellään aikaa nukkuen pentuhäkin pinnoja vasten, nenä kohti rottia. Pari kertaa myös rottien ulkoilutuksen aikana on Pikkupupun ollut pakko tunkea nenänsä häkin pinnojen raosta ja saada rotan hampaat siihen kiinni. Vaikka miten yrittää vahtia, aina JD (näkyy kuvassa vaaleana möykkynä taustalla) ehtii nappaista Pikkupupua nenästä. Turk taas on ollut ymmärtäväisempi ja on kerran antanut Pikkupupun jopa haistella itseään ilman hammaskontaktia.

Torstai-aamuna 10.4 oli Pikkupupu päättänyt ilmeisesti alkaa tutkailemaan antamaani banaanilaatikkoa hieman tarkemmin. Neiti oli jyrsinyt laatikkoon reiän, joka oli liian pieni kanille, mutta tarpeeksi suuri päälle. Neiti jäi siis ilmeisesti laatikkoon jumiin n. 5:40 aamulla ja alkoi panikoida, kun ei päässyt irti.

Allekirjoittanut heräsi hirveään meteliin, johon sekoittui jonkin painavan putoaminen/kaatuminen ja kanin huuto. Paniikissa nousin ylös ja lähdin katsomaan mikä oli hätänä. En ehtinyt edes porttia ottaa huoneen ovelta pois, kun vastaan juoksi pahvilaatikko, joka kaatoi portin. Laatikko jäi minun jalkoihin ja Pikkupupu jatkoi juoksuaan eteiseen pyykkitelineen alle, johon jäi panikoimaan.

Juoksin perässä ja hieman väkipakolla nyhdin Pikkupupun telineen alta tarkistaakseni, että kaikki oli ok. Tassut oli ok, kaula, pää, selkä ja peppu ok, missään ei ollut ulkoisen vamman merkkejä. Kanin sydän vain jyskytti tuhatta ja sataa.

Usagi tuli myös katsomaan, että kaveri oli kunnossa. Pikkupupu rauhoittui aikansa telineen alla, mutta ei uskaltanut lähteä takaisin eläinhuoneeseen (n. 2m pätkä ilman mattoa) Jouduin Pikkupupun kauhuksi ottamaan neidin syliin ja kantamaan huoneeseen.

Kanit saivat aamupalan ja seurailin Pikkupupun toipumisen. Puolen tunnin kuluttua neiti oli jo normaali itsensä, mitä nyt näytti olevan hieman nolon oloinen. Banaanilaatikko otettiin turvallisuussyistä pois ja tilalle kanit saivat talouspaperirullan täynnä paperia. Oma-alotteisesti he sen pöydältä kävivät näköjään poimimassa ja tuhoamassa.

Loppu hyvin kaikki hyvin - mutta kanin huuto kuulostaa aivan kamalalta!