Leikattu naaras

Menkäämme eläinlääkäripainotteisillä päivityksillä nyt ja palatkaamme aikaan, jolloin Pikkupupu leikattiin. Tästä tapauksesta on jo pari vuotta, mutta en ole muistanut tätä vielä laittaa tänne.

Pikkupupu käytiin leikkauttamassa Jyväskylässä Viitaniemen eläinlääkäri asemalla Viitaellillä. Palvelu oli ihan ok, mutta olisin itse kaivannut enemmän kontaktia. Kani otettiin sisään, nukutettiin, me lähdettiin pois, haettiin kani ja maksettiin, that's it. Homma toimi kuin rasvattu kone, mutta tuntui myös, että koneiden kanssa olin tekemisissä.

Leikkauksen jälkeen maattiin tyytyväisenä pitkin pituutta

Pelkäsin myös Pikkupupun nukutusta todella paljon ja hieman itkeä tirautin, kun piikki pistettiin. Hoistajat eivät sanoneet minulle mitään, toinen jopa mulkoili minua kuin käskien olemaan hiljaa. Kun pyysin mahdollisimman pientä annosta, nuorempi hoitaja vastasi "joo joo."

Leikkaus kuitenkin sujui hyvin ja Pikkupupu oli nopeasti jaloillaan. Leikkauksen jälkeen luonteessa näkyi muutosta positiivisempaan suuntaan. Agressiivinen, pesää ja ruokaa puolustava naaraskani oli muuttunut passiivisemmaksi, vessa-astiaan tarpeensa tekeväksi kaniksi. Pois jäivät ruikkimiset Usagin päälle, seinille ja kuseskelut minne sattuu. Myös harjan kanssa käydyt tappelut loppuivat, vaikka edelleen joskus Pikkupupu saattaa hieman murahtaa, jos harja tulee liian lähelle ruokakuppia hänen ruokaillessaan.

Leikkaushaava parani viikossa, eikä Pikkupupu yrittänytkään syödä sitä. Karvakin kasvoi haavan päälle viikossa.

Leikkaushaava samana päivänä

Kaninpoika sairastaa, häntä hellikäämme, osa 2

Usagi pääsi pois eläinlääkäristä ja sain tilannetietoja jatkuvasti. Todella ystävällistä palvelua ja käskivät vielä perjantaina soittaa ja kertoa, miten Usagin kunto on lähtenyt etenemään. Parempaan vai huonompaan.

Oma arvioni hammaspiikeistä ei pitänyt paikkaansa, hampaat olivat siistit. Kani kävi röntkenissä jossa huomattiin virtsarakossa ongelmia. Vanhojen kanien ongelmahan herralta löytyi, eli kalkkia oli kertynyt putkeen ja pissaaminen on ongelmana. Jää porkkanat ja omenat pois herran ruokavaliosta, mitä kyllä itse harmittelen kovasti (ja varmasti myös kani) Usagi kuitenkin pitää tuoreruuasta ja nämä aamuiset/iltaiset eväät olivat ehdottomasti suosiossa.

Usagi aloitti myös heinädieetin, koska rasvaa näkyi röntkenissä olevan ylimääräistä. Tämä on hankala toteuttaa, koska Pikkupupua ei ole tarpeen laittaa dieetille. Pitää katsoa, miten eristäisi heidät ruokinnan ajaksi, jottei Usagi tulisi hakemaan Pikkupupulta tuoreruokia tai kuivaruokaherkkua.

Mukaan kotia lähti piikillä annettava nesteytys sekä suun kautta annettava kipulääke. Kani pitäisi saada syömään, juomaan ja pissimään.

Koko lysti tuli maksamaan 75€. Siihen kuului:
- käyntimaksu
- röntken
- nukutus
- kanin karvojen siistiminen
- herääminen
- kipulääke ja nesteytyspiikki kotia
- ruokinta ohjeet

Suosittelen lämpimästi Tassuvaaraa Jyväskylän Tourulassa.

Pikkupupu tuli heti tarkistamaan Usagin kunnon ja haistelemaan oudon hajuista kaveria.

Kaninpoika sairastaa, häntä hellikäämme...

Tänä aamuna minua odotti surkea näky eläinhuoneessa. Aina aamuisin niin aktiivinen Usagi kökötti seinän vieressä pienenä myttynä, silmät kiinni.

Ruoka ei maistunut, ei salaatti eikä pähkinä. Aina herkullinen kuivaruokakaan ei kiinnostanut eikä vettä juotu kiposta eikä pullosta. Työnnettiin vain nenällä pois.

Vatsa ei ole kova, päin vastoin pehmeä. Koko kani tuntui lötköltä, vaikka yrittikin olla mahdollisimman pienenä pallona. Vatsaoireet oli siis poissuljettu.

Narskutusta ei kuulunut, joten kipuja Usagilla ei ollut. Olin eilen kiinnittänyt huomiota Usagin hassuun tyyliin muputtaa pähkinä, jonka annoin. Ennen puolikas saksanpähkinä oli uponnut melkein heti, mutta eilen Usagilla oli ongelmia syödä pähkinää ja söikin sitä vain pieninä paloina, hassusti mupeltaen. Syödessä kuului myös narkutusta ja päätin pitää silmällä Usagin ruokailuja. Kauaa ei tarvinnut kania vahtia, kun tänään ollaan jo tuossa kunnossa.

Ennen töihin lähtöä Usagi söi pari salaattipalaa hankalasti mupeltaen. Oireet viittaisivat hammaspiikkeihin, mutta varma asiasta en voi olla.

Varasin ajan Jyväskylässä toimivaan Tassuvaaraan. Usagilla on eläinlääkäriaika 9.30. Itse en pääse häntä viemään kun olen töissä, mutta mieheni lupasi viedä Usagin lääkärille.

Vaikka olenkin hermorauniona töissä hymyilemässä asiakkaille, antaa minulle edes helpotusta se, että lääkäri kuulosti puhelimessa todella ystävälliseltä ja ymmärtäväiseltä. Hän myös kyseli paljon ja antoi minun kertoa kaikki havaintoni kanista.

Nyt vain toivon, että nukutus menee hyvin ja Usagi herää ilman ongelmia. Ja että kyse on vain hammaspiikeistä ja asia ratkeaa ne pois viilaamalla.

Kanit muuttaa

Tassumaiset terveiset täältä uudesta asunnosta!
Muutimme tässä maalis-huhtikuun vaihteessa uuteen asuntoon ja tottakai kanit muuttivat mukana. Muuttohärdellin ajan he olivat hoidossa mummolassa, jossa seuraa piti vanhempieni kani Tupu. Tupu ei ole kovinkaan kiinnostunut reviirille tungettelevista kaneista (varsinkaan toisesta naaraasta) ja tyytyi vain tuijottelemaan vieraita äkäisenä omalta paikaltaan. Pikkupupu kuitenkin tunki portin välistä nenäänsä yrittäen epätoivoisesti tutustua - tuloksetta.

Muuttokuorman keskellä. Herra nukkui vanhassa asunnossa maton vieressä odottaen aamupalaa.

Kun olimme saaneet tavarat kannettua uuteen asuntoon, sisustin pikaisesti eläinhuoneen ensimmäisenä. Huone oli nyt reilusti pienempi mitä ennen, joten pupuille oli juoksutilaa myös vähemmän. Tämä tarkoitti lähinnä 1*3m tilan katoamista, mutta olihan se kaneille iso elintila.

Ensimmäiset päivät menivät vähän mököttäessä, koska mummolasta kotiinpaluu ei ollutkaan kotiinpaluu. Oltiin taas ihan vieraassa paikassa. Matto oli uusi, huone oli uusi, lattia oli uusi (ei enää parketti vaan muovimatto, eläinhuoneen kannalta aivan loistava juttu!), seinät oli uudet ja valkoiset eikä keltaisen pilkulliset, kaappi oli uusi, listat olivat uudet ja syömättömät...

Tämä uusi paikka aiheutti sen, että pari ensimmäistä päivää näytettiin mieltä paastolla. Ruoka ei maistunut, mutta pähkinät kyllä.

Kun asunto oli saatu muuten siistiksi ja pahvilaatikot olivat kadonneet, pääsivät kanit tutustumaan uuteen asuntoon. Pikkupupu ei ole uskaltanut tämän kahden viikon aikana vieläkään lähteä tutustumaan muuhun osaan asuntoa, mutta Usagi on.

Otin eläinhuoneen portin pois ja lähdin laittamaan pyykkejä. Kun tulin takaisin, en löytänyt Usagia mistään. Etsin kaikki huoneet ja lopulta löysin herran makuuhuoneen sängyn alta nukkumasta vierassängyn päältä. Herra tietää selkeästi, mihin tarkoitukseen sänky on!

Usagi on käynyt kaikki huoneet jo läpi, paitsi keittiön. Mukana on kyllä ollut eteisessä, kun olen aamupalaa kaneille laittanut. Olohuoneessa on myös jättänyt televisionurkan käymättä (olohuone on jaettu tilanjakajalla) ja ihan hyvä niin. Ei tarvitse käydä tutustumassa, missä olisi johtoja syötäväksi.

Viimeistelyn keskellä Usagi päätti jäädä seuraamaan tapahtumia keskelle käytävää.

Odottelen jo innolla kesän tuloa, koska nyt meillä on oma piha! Entiset asukkaat omistivat koiria, joten piha on vielä aidattu (hieman rumasti, mutta on) joten voin huoletta juoksuttaa kaneja valhaissa ilman pelkoa siitä, että joku naapurin koira juoksee yllättäen pihalle ja nappaa kanin. Tai, että oma kani pääsee valjaista ja karkaa vieressä olevaan metsään. Koirat ovat tehneet vielä pihaan oman kaivuunurkan, joka on hieman matalammalla kuin muu piha ja pelkkää hiekkaa. Uskoisin, että pupuilla tulee olemaan kiva päästä tutustumaan tuohon kaivuunurkkaan. (ja niihin kukkaistutuksiin, jota aion pihalle tehdä...)

Pikkupupun muutto on sujunut normaalilla paniikilla.

Pikkupupu on kotiutunut myös hyvin, tai niin hyvin kun tuo eläin nyt vain voi kotiutua. Muuta asunta ei olla vielä uskallettu lähteä tutkimaan ja oman syödyn nojatuolin puute selkeästi vaivaa. Kuitenkin rotat ovat nyt huomattavasti paremmin esillä, joten Pikkupupu viettää mielellään aikaa nukkuen pentuhäkin pinnoja vasten, nenä kohti rottia. Pari kertaa myös rottien ulkoilutuksen aikana on Pikkupupun ollut pakko tunkea nenänsä häkin pinnojen raosta ja saada rotan hampaat siihen kiinni. Vaikka miten yrittää vahtia, aina JD (näkyy kuvassa vaaleana möykkynä taustalla) ehtii nappaista Pikkupupua nenästä. Turk taas on ollut ymmärtäväisempi ja on kerran antanut Pikkupupun jopa haistella itseään ilman hammaskontaktia.

Torstai-aamuna 10.4 oli Pikkupupu päättänyt ilmeisesti alkaa tutkailemaan antamaani banaanilaatikkoa hieman tarkemmin. Neiti oli jyrsinyt laatikkoon reiän, joka oli liian pieni kanille, mutta tarpeeksi suuri päälle. Neiti jäi siis ilmeisesti laatikkoon jumiin n. 5:40 aamulla ja alkoi panikoida, kun ei päässyt irti.

Allekirjoittanut heräsi hirveään meteliin, johon sekoittui jonkin painavan putoaminen/kaatuminen ja kanin huuto. Paniikissa nousin ylös ja lähdin katsomaan mikä oli hätänä. En ehtinyt edes porttia ottaa huoneen ovelta pois, kun vastaan juoksi pahvilaatikko, joka kaatoi portin. Laatikko jäi minun jalkoihin ja Pikkupupu jatkoi juoksuaan eteiseen pyykkitelineen alle, johon jäi panikoimaan.

Juoksin perässä ja hieman väkipakolla nyhdin Pikkupupun telineen alta tarkistaakseni, että kaikki oli ok. Tassut oli ok, kaula, pää, selkä ja peppu ok, missään ei ollut ulkoisen vamman merkkejä. Kanin sydän vain jyskytti tuhatta ja sataa.

Usagi tuli myös katsomaan, että kaveri oli kunnossa. Pikkupupu rauhoittui aikansa telineen alla, mutta ei uskaltanut lähteä takaisin eläinhuoneeseen (n. 2m pätkä ilman mattoa) Jouduin Pikkupupun kauhuksi ottamaan neidin syliin ja kantamaan huoneeseen.

Kanit saivat aamupalan ja seurailin Pikkupupun toipumisen. Puolen tunnin kuluttua neiti oli jo normaali itsensä, mitä nyt näytti olevan hieman nolon oloinen. Banaanilaatikko otettiin turvallisuussyistä pois ja tilalle kanit saivat talouspaperirullan täynnä paperia. Oma-alotteisesti he sen pöydältä kävivät näköjään poimimassa ja tuhoamassa.

Loppu hyvin kaikki hyvin - mutta kanin huuto kuulostaa aivan kamalalta!