Olin pitkään harkinnut meille kania ja lämmitellyt miestä ajatukselle. "ei, joo, ei, joo", vaihtoehtoja sateli aina päivästä riippuen.
Kerran olin sitten mieheni matkassa työkäynnillä ja satuin häntä odotellessa menemään erääseen pieneen kyläkauppaan jossa en koskaan käy. Kaupan seinällä oli selvästi lapsen tekemä ilmoitus jossa oli pari kuvaa kanista ja isolla "ANNETAAN HYVÄÄN KOTIIN LUPPAKORVAKANI."
Tuijotin hetken mainosta ja repäisin sen kokonaisuudessaan mukaani. Ajattelin palauttaa sen seinälle, jos mies sanoo ei.
Kun mies sitten saapui autolle, näytin hänelle mainosta ja selitin samat asiat mitä mainos kertoi. Että kani etsi uutta, rakastavaa perhettä kun vanhassa oli puhjennut allergia. Että kani oli leikattu ja kiltti. Että kani oli tottunut lapsiin eikä säikkynyt ääniä ja oli sisäsiisti. En tiedä miksi, mutta mies sanoi; "Soita vaan ja kysy."
Hirveän jännittyneenä sitten soitin kanista. Selitin asiani ja kerroin hieman itsestäni. Aluksi menimme hieman ristiin kanin omistajien kanssa, sillä toinen, samanniminen nainen oli soitellut kanssa kanista useampaan kertaan haluten kanin itselleen. Nainen ei kumminkaan ollut kuulemma vaikuttanut sellaiselta, kelle he olisivat halunneet kaninsa antaa. Kani kun oli tottunut asumaan lähinnä vapaana ja nainen olisi suunnitellut kania häkkikaniksi.
Juttelimme noin kaksikymmentäminuuttia puhelimessa, jonka jälkeen sovimme tapaamisen samana iltana paikalliseen eläinkauppaan. Kaikki kävi nopeasti.
Illalla mennessäni eläinkauppaan olikin kanin antaminen minulle jo päätetty. Ja olimme vasta sopineet, että menen katsomaan kania ja päätän vasta paikan päällä, tuleeko puputti meille. No, itkien ja vaikeasti jäähyväiset jättäen äiti ja lapset antoivat kanin minun matkaani. Kani näytti tuolloin hieman ärsyyntyneeltä (oli joutunut olemaan hoidossa pari viikkoa, häkissä) ja varmasti ärsyynnytästä lisäsi se, että täysin vieras ihminen tuli hakemaan ja viemään kanin pois.
Niin Usagi päätyi meille. Hyvin on kaniherran kanssa elämä lähtenyt sujumaan. Usagi asui ensimmäisen kesänsä täysin parvekkeella, jossa tykkäsi majailla pitkälti syksyyn saakka. Piti sitten herra väkisin muuttaa sisälle, kun meinasi ruumiinlänpö laskea turhan alas ja kani jäätyä kalikaksi.
Olen iloinen, että otin alun perin mainoksen mukaani ja soitin kanista. Usagi on todella sympaattinen pehmojänis, jota saa möyhentää hieman kovemmallakin otteella. (itse asiassa mitä voimakkaampi möyhennys, sen enempi kani nauttii. Silittäminen ei taas oikein tunnu olevan suosiossa.
Nyt herra on meillä majaillut jo pari vuotta ja toivon mukaan tulee majailemaan vielä monta, monta vuotta jatkossakin.
