2014 ja kanit

Hei, pitkästä aikaa!

Nyt on aika vihdoin ja viimein taas päivitellä, miten meidän kaniinit jaksaa!
 

Pikkupuku on edelleen yhtä vauko, mitä on ollut meille tullessan. Ihmisiin ei olla totuttu sen enempää, eikä kontaktia oteta vapaaehtoisesti, ellei kyseessä ole pähkinä. Jos kuullaan / luullaan, että pähkinää on tulossa, voidaan kiivetä jopa syliin asti ja annetaan silittää. Kun pähkinä on saatu, on ihminen yhdentekevä.

Usagi on rauhallinen mötkö, joka ottaa enemmän kontaktia edelleen. Vaikka pariskunta viettääkin aikaa nykyään enemmän eläinhuoneessa kaksin, käy Usagi silti välillä tekemässä kierroksia mm. olkkarissa. Usagi myös on kärppänä aina paikalla, jos Pikkupupuun kosketaan. Ilmeisesti varmistaa, onko tarkoitus satuttaa herran tyttökaveria vai ei. Tai olisiko kyse mustasukkaisuudesta?

Usagilla on alkanut leukakumpu kasvamaan entisestään, mikä ilmeisesti haittaa herran pyllynpesua. Pesulla joudutaan käymään n. kerran kuussa, jolloin joudun leikkaamaan liiskaantuneet papanat Usagin karvoista ja siistimään muutenkin takkuuntunutta ja rastoittunutta karvaa. Muuten asia ei näytä Usagia vaivaavan ja herra on elämänsä kunnossa.

Tiivistettynä: pupuilla menee paksusti hyvin. Pikkupupu muuten vaihtaa edelleen väriä mielensä mukaan. Talviväri ei ole valkea, vaikka niin kuvittelisi. Tällä kertaa se on tuo vaalea siam. Viime talvena se oli koko valkea. Ja viime kesän kani oli kokonaan valkea. Eli turkin (nenä ja korvat) väri muuttuu oman pään mukaan ilmeisesti.

Usagi on piilossa lukemassa lehteä