Kanieni esittely

On aika polkaista tämäkin blogi käyntiin ja milläpä sen paremmin saisi aloitettua, kuin omien kanieni esittelyillä?
♀
Meillä asuu tällä hetkellä kaksi kania:

Usagi 兎

 on japania ja tarkoittaa kania

Entinen nimi: Tassu
Rotu: Kääpiöluppakorva (kukaan ei ole Usagille tätä kertonut)
Ikä: 3v
Väri: Luonnonharmaa
Sukupuoli: Uros ♂
Papereita: Ei ole
Ostopaikka: Yksityishenkilö, haettu karvakorvista Jyväskylästä
Luonne: Kiltti ja rauhallinen kani, hieman tossun alla. Ei ole koskaan purrut (joskus saattaa leikillään näykkäistä varpaasta jos menee härnäämään tai ei tökkäisyistä huolimatta väistä) tai näyttänyt muuten aggressiivisuutta. Ei ole sylikani, mutta nauttii rapsuttelusta niin kauan, kun irotkarvoja ei aleta nyppimään irti. Ja karvoja Usagista myös lähtee!

Alkutarina: Olin pitkään miettinyt omaa kania ja vahingossa kaupassa käydessäni huomasin ilmoituksen, jossa annetaan kani hyvään kotiin. Kani oli tottunut asumaan vapaana yhdessä huoneessa ja etsi koko elämäkseen kotia, jossa tämä mahdollistettaisiin. Entisessä perheessä oli puhjennut paha allergia, jonka takia kanista piti luopua. Soitin siis kanista ja samana iltana menin vielä läheiseen karvakorvat-eläinkauppaan katsomaan Usagia, missä herra oli pari viikkoa hoidossa ollut. Mukaanhan Usagi lähti ja pääsin heti asustelemaan lämpimän kesän kunniaksi parvekkeelle.
 






Snow Flake 
on englantia ja tarkoittaa lumihiutaletta

Tässä 3kk ikäisenä

Lempinimi: Pikkupupu
Rotu:Maatiaiskani (sekarotuinen)

Ikä: 1v
Väri: Valkea vai vaaleasiamsoopeli (nenään tulee musta kuviointi karvan vaihtuessa)
Sukupuoli: Naaras ♀
Papereita: Ei ole
Ostopaikka: Yksityishenkilö Jyväskylästä
Luonne: Hermoheikko, utelias ja energinen kani kuten nuorten kanien kuuluu ollakin. Jos joku liikahtaa äkisti, on Pikkupupu takuuvarmasti se, joka säikähtää kuollakseen ja rymistelee  kovaan ääneen piiloon. Kumminkin liian utelias eläin kun on, saattaa jopa kymmenen sekunnin kuluttua tuoda nenäänsä ulos piilopaikasta haistellakseen, kuka tulija olisi mahdollisesti ollut. Ei ole oikein ihmisystävällinen kani ja on antanut minun vasta nyt alkaarapsuttamaan välillä itseään ohimennen. Muilta tällainen huomion saanti ei ole mahdollista. On myös hyvin dominoiva persoona ja vie Usagilta ruuat aina nenän edestä. Siitä huolimatta rakkaus kukkii ja pikkupupu nuoleekin Usagia päivittäin hyvinkin ahkerasti saamatta pesua takaisin.

Alkutarina: Entisien omistajien kanit olivat vahingossa lisääntyneet ja tässä poikueessa myös pikkupupu syntyi. Asuivat ulkohäkissä ja olivat tottumattomia ihmisiin, eivät oikein saaneet ihmiskontaktia kuin häkin pinnojen välistä. Hankittiin Usagin kaveriksi. Aivoissa ilmeisesti jotakin pientä vikaa, sillä Pikkupupu saattaa huojua puolelta toiselle paikallaan ollessaan. Vaiva on kumminkin helpottanut iän karttuessa ja heilunta on nykyään hyvin vähäistä.

Pikkupupu nykyään hieman kasvettuaan

Meidän pieni tuholainen keksii aina jotakin kivaa!

 Vanhempieni luona on asunut myös muutama kani ja asuu tälläkin hetkellä yksi:

 Tupu

 nimi tulee Puputupuna-kirjoista

Tällainen pieni söpöläinen oli kyseessä kun Tupu vanhemmilleni tuli

 























Rotu: Kääpiöluppa

Ikä: 3v
Väri: Musta
Sukupuoli: Naaras ♀
Papereita: Ei ole
Ostopaikka:Reporanka Jyväskylä
Luonne: Pippurinen pakkaus. Osaa kyllä puolustaa itseään niin tunkeilijoita, vieraita kaneja kuin rikkalapiota ja harjaa vastaan. Tämä on ensimmäinen kani, jonka olen kuullut murisevan. Tupu on kaikesta huolimatta hyvin seurallinen kani ja viihtyy ihmisten keskuudessa. Jos kaikki muut ovat olohuoneessa ja Tupu jää yksin keitiiöön, tulee kani ravilla perässä olohuoneeseen ja parkkeeraa itsensä joko pöydän alle tai jalkojen viereen lattialle. Isän nojatuolinkulma on myös hyvä parkkipaikka silloin, kun pöydällä on tarjolla sipsejä tai suolapähkinöitä. Isä kun aina heltyy antamaan maistiaiset myös Tupulle.

Alkutarina: Entisien kanimme kuoltua tuntui jotenkin koti tyhjältä ja haikealta. Päätimme siis yhdessä tuumin (vaikka minä en enää kotona asunutkaan), että hankkisimme uuden kanin. Kävin siis pyörimässä omalla asuinpaikkakunnallani ja löysin Tupun, josta kerroin äidilleni puhelimessa. Niinpä tämä pieni kanineiti lähti vanhempieni luokse.

Tältä tukevoitunut neiti nykyään näyttää

 Vanhempieni luota on aika jättänyt myös kahdelta kanilta: ensimmäiseltä kaniltamme Ohjukselta, josta ikävä kyllä ei ole kuin filmikuvia, eikä yhtään digitaalisessa muodossa. Ohjus oli myös sekarotuinen maatiaiskani, väriltään musta ja hankittu kaverini luota. Ikävä kyllä emme tuolloin tienneet, että kaneille voi kehittyä hammaspiikkejä ja tämä huomattiin Ohjuksella liian myöhään. Kaksi vuotta kani ehti meillä olla ja 5-vuoden elämänsä aikana asua suurimman osan ulkona (meillä ollessaan siirtyi vasta sisätiloihin) Hyvin sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtynyt kani, mutta silti aina meidän ensimmäinen kanimme.

Toisena kanina saimme sitten rekistetöidyn, rotumääritellyn herrasmiehen:

Onnenkäpälä Atomika

 r.i.p 2009

Lempinimi: Pupu
Rotu: Hermeliini

Ikä: 9v
Väri: Siam
Sukupuoli: Uros ♂
Papereita: Kyllä, kasvattaja Onnenkäpälä
Ostopaikka: Pieneläinkauppa Pieksämäki
Luonne: Hyvin sosiaalinen luonne. Seurasi äitiä kaikkialle ja vahti, mitä äiti tekee. Jos äiti ei ollut kotona, mutta joku muu oli, seurattiin tätä jotakuta muuta. Olohuone oli paras paikka viettää aikaa ja olohuoneen pöydän alla mahtui usein nukkumaan jopa minun kanssani. Jos naaman tunki Pupun lähelle, sai lähes satavarmasti pesun (sekä hiusten nyppimisen) aikaiseksi. Luotettava kani, ei koskaan purrut. ''Teini-iässä'' piti isän kanssa ottaa yhteen, jolloin isä sai puolustaa itseään leipälapiolla. Tämäkin kani osasi murista - ja vain isä kuuli sen.

Alkutarina: Ohjuksen jätettyä meidät, mietimme pitkään, haluammeko tilalle ketään. Isäni ei halunnut, mutta onnistuin puhumaan nokkelana lapsena äitini ympäri ja menimmekin eräänä kauniina kesäpäivänä isän ollessa töissä eläinkauppaan katsomaan kaneja. Siellä oli myynnissä kaksi kania: naaras ja uros, samasta poikueesta. Naaras oli isompi ja nukkui pitkin pituuttaan häkissä, kun Pupu tappeli kalkkikiven kanssa ja kaaputti sitä minkä pystyi. Naama oli aivan valkea kalkista ja päätimme, että tämä energiapakkaus lähtee meille. Jo ensimmäisenä päivänä Pupu oli uskaltautunut tutkimaan keittiön, eteisen ja takkahuoneen. Myös herneen idut maistuivat meidän kanssamme.

Yksi parhaita nukkumapaikkoja ruokapaikalla.

Pupun parhaat ystävät

Ulkona viihdyttiin paljonkin, mutta alla olevaa ruohoa ei osattu itse syödä. Aina piti ulkoiluttajan katkaista korsi, ennen kuin tajuttiin vihreän olevan ruokaa. Ei se ennenkään ollut maasta kasvanut.

Muita kuvia kanirikkaasta elämästäni:

Pikkupupun toinen päivä meillä. Vielä pariskuntaa vähän jännittää ja vierekkäin ei voi vielä nukkua. Jotain pitää olla välissä.

Pikkupupun ja Usagin tutustumisen toinen päivä. Hiljalleen se rakkaus siitä eteni ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kanit uskaltautuivat olemaan vierekkäin.

Toisena päivänä onnistuttiin jakamaan jo samna ruokakuppi. Huomattava ero kanien koossa btw.

Rentouttava retki yhdessä Pikkupupun ensimmäiseen kynsien leikkaukseen. Kahdessa kopissa kaneja ei voi viedä, kun Pikkupupu sekoaa, mutta ei tuo näytä yhdessäkään sen rentouttavammalta matkalta.

Päiväunet yhdessä

Usagi taipuu...hetkonen?

Mistä nuo jalat oikein tulee?

Suursiivous on kivaa puuhaa, jossa kanitkin (tai ainakin Pikkupupu) on vauhdilla mukana merkkaamassa uutta tavaraa omakseen.

"Tämä pussi ei ole aiemmin ollut tässä..."

Pikkupupun oma valtakunta: nojatuoli, jonne Usagi ei tule.

Kun on oikein hyvä olla, voi olla hyvinkin rennosti.

Meidän Usagi on erittäin hyvä piiloutumaan...