Uusi leikkipaikka

Pari kuukautta takaperin sain tarpeekseni siitä, että pitkäkorvaiset ystäväni kokeilivat hampaitaan vähän kaikkialle mihin ylsivät. Vanhat lelut eivät jaksaneet kiinnostaa ja omenapuun oksat olivat niin last season. Parhaat ruokapaikat olivat sohvan kulma, matto sekä pari lipastoa.

Yhtenä päivänä töissä ottaessani paketteja vastaan sitten keksin, että voisin virkistää lapsuusajan muistoja ja viedä kaneille kotia pahvilaatikon. Lapsena olin usein rakentanut pahvilaatikoista kanilleni taloa ja päätin tehdä sellaisen myös nyt. Tuumasta toiseen.

Laatikkoon oviaukko sekä pari ikkunaa ja kaneille. Laatikko oli mielenkiintoinen tuttavuus joka teki heti kauppansa. Molemmat kanit tulivat korvat höröllä katsomaan, mikä se tällainen oli. Ei mennyt kauaakaan, kun pahvilaatikosta löytyi turvallinen nukkumapaikka. Pikkupupun oli myös pakko yrittää hypätä laatikon päälle. Eihän se kestänyt vaan kaatui.

Nyt tuo vanha laatikko on jo heitetty roskiin, se täytti tehtävänsä. Roskiin laatikosta lensi katto sekä yksi seinä. Kaikki muu laatikosta oli rempattu.

Vein helmikuun lopussa kaneille uuden, hieman paksumman laatikon tilalle. Tätäkin asuntoa on kovasti rempattu, mutta ei ole vielä saatu kokonaan tuhottua. Laatikko on myös sen verran paksumpaa pahvia, että pikkupupu voi halutessaan istuskella laatikon päällä.

Laatikossa voi nukkua (myös kahdestaan) siellä voi syödä, remontoida, leikkiä piilosta tai tuhota mattoa kenenkään huomaamatta.

Pikkupupu tutustumassa uuteen laatikkoon. Ikkunaa on ehditty jo hieman suurentaa.

Usagi nukkumassa uudessa laatikossa oven remontin jälkeen.