Kanien totutus

Meillä kanien totutus toisiinsa kävi loppujen lopuksi aika kivuttomasti. Harvemmin kanien totutus käy nopeasti tai helposti, joten meillä oli hyvää tuuria ja kemiaa pelissä.

Päivä 1
Kun pikkupupu saapui meille, päätin viedä kanit "puolueettomalle" maaperälle. Vaikka Usagilla olikin lupa tulla olohuoneeseen, piti se selvästi reviirinään eläinhuonetta, jossa Usagin ruuat, nukkumapaikka ja vessanurkka sijaitsi.

Aluksi Usagi esitti hyvin ei-kiinnostunutta puoliskoa, jota pikkupupu kävi ujosti tutkimassa. Iso mötikkä oli ihan eri kokoluokkaa, mitä pienen kanin sisarukset tai äiti olivat olleet.

Vaikka Usagi on leikattu, ei se näyttänyt voivan mitään miesmäiselle luonteelleen ja yritti astua pikkupupua. Pikkupupuhan meni tästä ihan paniikkiin ja jumittui paikalleen, jolloin Usagi piti käydä nostamassa pois neidin selästä.

Päätin kääntää Usagin hetkeksi selälleen, jotta herra hieman rauhoittuisi. Jouduin nimittäin Usagin nostamaan useamman kerran pois pikkupupun päältä ja kääntäessäni herran selälleen kanin sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Hengitys alkoi lopulta kaniherrallakin tasaantua, kun sai koota hieman ajatuksiaan selällään. Ei se naisseura kumminkaan niin ihmeellinen asia ollut. Usagi oli tavannut aiemmin vanhempieni kanin Tupun meidän ollessamme vanhempieni luona käymässä. Usagin harmiksi Tupu vain on hyvinkin reviiri (ja ruoka) tietoinen neiti, jolloin murinalta ei vältytty.

Kun pelottava mörkö oli kellistetty, uskalsi uusi tulokas tulla hieman haistelemaan uutta kaveria.

Turvallisuus syistä laitoimme pikkupupun ensimmäiseksi yöksi keittiöön rauhoittumaan ja kasaamaan omia ajatuksiaan. Tottakai pieni kani oli aivan sekaisin, kun yllättäen vieras ihminen oli sen hakenut hassun hajuisella kopalla, tuonut ihan uuteen paikkaan ja oli pitänyt vielä tutustua hirmuisen isoon hirviöön, joka yritti astua ensimmäisillä treffeillä.

Oviaukkoon laitoin isäni tekemän puisen kaniesteen, jotta kanit voisivat yöllä esteen läpi haistella toisiaan ja tutustua esteen läpi. Yöllä pikkupupu kumminkin oli päättänyt hypätä esteen yli tutkimaan asunnon muita huoneita unohtaen kokonaan, että hirviö asui asunnossa kanssa.

Heräsimme keskellä yötä hirveään kolinaan, rummutukseen ja juoksemisen ääniin. Nousin kiireesti sängystä ja menin katsomaan, mistä äänet tulivat. Eläinhuoneessa kökötti nurkassa paniikissa oleva pikkupupu, Usagin seisoessa keskellä lattiaa hyvin hämmentyneen näköisenä. En oikeasti ole koskaan nähnyt kania yhtä hölmön näköisenä.

"Minä en tehnyt mitään, se tuli itse tänne!" kertoi Usagin ilme, kun lähdin pikkupupua hakemaan nurkasta pois. En uskonutkaan, että Usagi olisi tehnyt mitään. Eiköhän pikkupupua ollut houkuttanut seikkailu sen verran, että kani oli itse mennyt huoneeseen ja säikähtänyt tajutessaan, että huone olikin asutettu.

Kannoin jäykkänä olleen pikkupupun takaisin keittiöön ja päätin sulkea oven yöksi. Kaikki saisivat olla sen yön rauhassa.

Päivä 2
Seuraavana aamuna avasin keittiön oven ja päästin pikkupupun tutkimaan asuntoa. Kani ei ottanut minuun mitään kontaktia, vaan pelkäsi kosketusta. Aloin laittamaan Usagille sekä pikkupupulle aamupalaa (salaattia, omenaa ja porkkanaa) ja tarjosin pikkupupulle salaattia. Varautuneena pieni kaninpallero haki salaatinlehden ja meni mussuttamaan sen mahdollisimman kauas minusta.

Seurailin pikkupupun tekemisiä jonkin aikaa, kunnes päätin mennä olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Uskoin kuulevani, jos kanille tulisi jokin hätä.

Jossain vaiheessa lähdin sitten olohuoneesta katsomaan, missä päin asuntoa pikkupupu sillä hetkellä majaili ja miten kanilla ylipäätänsä meni. Löysin hämmästyksekseni pikkupupun eläinhuoneesta.

Pikkupupu oli huomannut, että Usagilla oli huoneessa kivoja leluja (ja kiva tanko, jota pikkupupu kuvassa syö) ja ruokia, joita voisi hyvin käydä maistelemassa. Seurailin kaneja jonkin aikaa ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Pikkupupu vaikutti hieman varautuneelta ja piti korva -ja katsekontaktin tiiviisti Usagissa. Usagi taas oli päättänyt ollaa hälläväliä-asenteen itselleen, eikä ollut huomaavinaankaan pikkupupua.

Puolen tunnin kuluttua päätin tarkistaa tilanteen uudelleen.Kanit olivat uskaltautuneet jo nukkumaan vierekkäin, vaikka tuolin jalka olikin ujotta (?) vielä pariskunnan välissä pitämässä etäisyyttä.

Hieman myöhemmin kun tulin taas tarkastamaan tilannetta, oli tilanne tämä. Kaverukset pystyivät olemaan jo vierekkäin ilman riitoja tai yrittämistä pariutua.

Iltaruuan aikaan pariskunta olikin jo sopeutunut toisiinsa täysin. Ruokakin pystyttiin jakamaan yhdessä eikä riitaa tullut.

Toisen yön pariskunta sai viettää kahdestaan ilman aitoja ja yö meni hyvin. Koskaan ei ole mitään isoja kinoja ollut. Mitä nyt normaalia "minun leipä", "menepäs nyt siitä, näykkäisen sinua jos et mene"-tyylisiä pikkukinoja.