Kun Usagi oli ollut meillä kesän, oli se viettänyt melkein kaiken aikansa
meidän seurassamme. Kesällä se vielä onnistui, kun molemmilla oli kesälomaa ja
suht. paljon vapaa aikaa. Mutta kun tuli syksy, alkoi Usagi jäämään koko ajan
enemmän ja enemmän yksin, kun lomat loppui ja harrastukset taas alkoivat. Kani
alkoi selkeästi oireilla ja näyttää mieltään. Se tuntui todella pahalta, koska
Usagi oli hyvin seurallinen kani. Päätin hankkia Usagille kaverin.
Ensiksi piti suostutella mies ottamaan toinen kani. Ensimmäinenkin oli vähän
miten oli, joten toinen tuntui mahdottomalta ajatukselta. En ole vieläkään
täysin varma, miten sain mieheni puhuttua ympäri, mutta näin siinä silti kävi.
Aloin etsimään ilmoituksia kaneista.
Löysinkin erään ilmoituksen vahingossa suomi24 välityksellä, jossa annettiin
risteytyskanin poikasia ilmaiseksi hyvään kotiin. Lähdin heti työpäivän jälkeen
katsomaan poikuetta.
"Emme tiedä, onko ne tyttöjä vai poikia", oli omistajan vastaus.
Olin aivan paniikissa. Minun olisi pakko saada tyttö Usagin seuraksi!
Käytin töissäni kaiken vapaa-ajan opiskelemalla kuvista urosten ja naaraiden
sukupuolielimien eroja. Miten ne erottaisi toisistaan? Luin artikkeleita,
katsoin kuvia ja videoita.
"Apua, miten tämä oikein onnistuu", oli ensimmäinen
ajatus. Kotia päästyäni käytin Usagia raa'asti hyväkseni ja kellistin
kanin selälleen. Katsoin sitten Usagin avustuksella, miltä uroon jalkoväli
näyttää. Usagi on leikattu pupu, joten jalkoväli oli hankalampi kuulemma tutkia
kuin leikkaamattomalla. Silti Usagista sai hyvin selville, että uros oli
kyseessä.
Varautunein mielin lähdin katsomaan pupuja. Puput asuivat maalla autotallin
takana olevassa häkissä 24/7. Omistajat eivät olleet odottaneet poikuetta ja
sen huomasi. Pentuja ei oltu käsitelty ollenkaan ja ne olivat aivan villejä.
Silti sain tarkistettua kahden valkean ja yhden ruskean sukupuolen. Valkeat
olivat naaraita, joten päätin ottaa yhden valkean. Olin hyvin tyytyväinen,
koska näillä pennuilla huomasi kyllä selvästi sukupuolet. Nappasin siis yhden
valkean pupun matkaan ja lähdin tyytyväisenä kotia.
Pikkupupulla huomasin sitten myöhemmin ongelmia pään tasapainon kanssa. Kani
aloitti heti seuraavana päivänä pään heiluttamisen, joka oli tuolloin todella
voimakasta, koko kani heilui. Nyt heilunta on rauhoittunut ja pikkupupun pää
heiluu ainoastaan "keskittymisen" yhteydessä. Tällöin kanin pää
heijaa selvästi oikealta vasemmalle.
Epäilisin, että pikkupupun elämäntaipaleen alussa ruoka ei ollut tarpeeksi
ravitsevaa, joka on aiheuttanut aivojen kehittymisen heikentymistä. Meillä
pikkupupu alkoi saada päivittäin kaneille tarkoitettua kuivaruokaa, heinää sekä
tuoreruokaa ja ero oli havaittavissa jo parin viikon jälkeen.
Kania ei ole käytetty kyseisen vaivan takia eläinlääkärissä, koska vaiva ei
näytä häiritsevän kania itseään ollenkaan. (pikkupupu on nyt kaksivuotias)
Heilunnan alkaessa kani reagoi ympäristöönsä, eikä jää apaattisena heilumaan
pään mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti